Hevosen eturaajan alanivelten niveltulehdukset ja fysioterapia
Urheiluhevoselle normaali ja kivuton nivelten toiminta on erittäin oleellista ja niveltulehdukset ovatkin yleinen syy kilpahevosten sairaslomiin. Hevonen hankitaan lähes aina jonkinlaiseen käyttöön, oli kyse sitten harrastelija- tai vaativasta tasosta, ja monille aktiivisessa käytössä oleville hevosille syntyy niveltulehduksia. Ratsuhevosille tyypilliset tulehduksille alttiit nivelet ovat kavio- ja vuohisnivelet. Jopa 95% prosenttia eturaajojen ontumista esiintyvät etupolven alapuolella.
Artriitti on nivelen tulehdus, joka aiheuttaa kipua ja jäykkyyttä. Niveltulehduksella tarkoitetaan puhekielessä hevosilla usein laajempaa tautispektriä, kuten nivelrappeumaa, osteoartriittia (nivelrikko) ja synoviittia (nivelkalvon tulehdus, niveltulehdus). Muita, tästä tekstistä ulosrajattuja niveltulehduksen muotoja ovat mm. reaktiivinen ja septinen artriitti.
Patologia ja oireet
Terveen nivelen muodostamien luiden pinnat ovat sileän nivelruston peittämät ja niiden nivelpinnat sijaitsevat nivelkapselissa, jonka sisältämä nivelneste voitelee nivelrustoa. Niveltulehdus kehittyy, kun nivelen normaalit rakenteet vaurioituvat tai niiden toiminta häiriintyy trauman, infektion tai ylirasituksen seurauksena.
Trauman tai infektion seurauksena nivelen sisäiset, sileät luun tai nivelruston reunat muuttuvat epätasaisiksi ja aiheuttavat nivelen liikkuessa tulehdusta. Tulehduksen kemikaalit vahingoittavat nivelnestettä ja sen määrä lisääntyy, mutta laatu heikkenee. Näin käy myös nivelen ylirasittuessa. Nivelneste muuttuu vetiseksi ja sen kitkaa vaimentavat ominaisuudet vähenevät. Kitkan lisääntyessä nivelrustot pääsevät kulumaan, muuttumaan epätasaisiksi ja aiheuttamaan tulehdusta. Samalla nivelnesteen kyky ravita nivelrustoa heikkenee. Tilan jatkuessa myös nivelrustojen suojaamat luun pinnat vaurioituvat ja syntyy nivelrikko. Nivelrikon seurauksena niveltulehdus voi ilmaantua toistuvasti.
Niveltulehduksen oireita ovat turvotus, kuumotus, punoitus ja kipu. Tulehdus aiheuttaa usein silminnähtävää ja/tai tunnettavissa olevaa turvotusta niveleen. Akuutissa tilanteessa turvonnut nivel voi myös tuntua lämpimältä. Lisääntynyt nivelneste aiheuttaa turvotuksen lisäksi kipua ja rajoittaa nivelen liikkuvuutta. Hevonen voi ontua ravissa tai käynnissä ja kun tulehtunutta niveltä taivuttaa, se on kipeä. Lievimmillään niveltulehdus voi kuitenkin oireilla ainoastaan epämääräisinä suorituskykyongelmina.
Hevosen niveltulehduksen eläinlääketieteellinen hoito ja ennuste
Jotkin hevoset vastaavat hoitona pelkkään lepoon, jonka tulee olla kestoltaan viikkoja, jopa kuukausia. Joissain tapauksissa suun kautta annettavat tulehduskipulääkkeet tulevat kyseeseen.
Tehokas tapa hoitaa hevosten niveltulehduksia on nivelensisäiset injektiohoidot. Kortisoni on tehokas tulehduksen hillitsijä, jonka tarkoituksena on katkaista nivelelle haitallinen tulehduskierre. Kortisonihoitoon yhdistetään usein hyaluronihappo, sillä se vähentää kitkaa nivelessä ja huolehtii nivelruston kimmoisuudesta. Muita hevosilla käytettäviä nivelinjektiohoitoja ovat mm. IRAP, PRP ja kantasoluhoidot sekä uusimpana Alpha2 -makroglobuliinihoito. Näistä voit lukea lisää täältä>> Mikään lääkitys ei kuitenkaan auta silloin, kun tarpeeksi nivelrustoa on kulunut ja karheat luut pääsevät hankaamaan toisiaan vasten. Lisäksi nivelinjektioissa on aina infektioriski, sillä nivel on erittäin herkkä bakteeritulehduksille.
Lääkehoidon lisäksi nivelelle on annettava riittävästi aikaa omiin korjausprosesseihin, jotta rusto- tai muut kudosvauriot pääsevät elpymään. Tapauksesta riippuen tähän voi mennä muutamasta päivästä useisiin kuukausiin.
Vaikutus hevosen liikkumiskykyyn
Tulehtuneessa nivelessä nivelnesteen määrä lisääntyy aiheuttaen painetta, kipua, liikerajoitusta ja jäykkyyttä. Niveltulehduksen vaikutus hevosen kykyyn liikkua vaihtelee suuresti tapauskohtaisesti. Lievimmillään hevosella on epämääräisiä suorituskykyvaikeuksia ilman selvästi kohdennettavaa ontumaa tai se voi ontua selkeästi ravissa ja jopa käynnissä.
Hevosen niveltulehdus fysioterapiassa
Niveltulehduksen aiheuttaja tulee selvittää ja korjata. Syitä nivelen ylirasitukselle voi olla useita. Vääränlainen valmennusohjelma, huono kengitys, rakenne, lihaskunto, kovat pohjat tai lihasjännitys voivat aiheuttaa ylirasitusta niveliin. Nivelvaivojen hoidon kulmakiviä ovat kivun- ja tulehduksen hallinta, niveleen kohdistuvan kuormituksen vähentäminen sekä säännöllisen, kohtuullisen liikunnan ylläpito, mikäli siihen ei ole vasta-aiheita.
-Fysikaaliset ja manuaaliset hoidot
Matalatehoisella laserilla (Low-Level Laser Therapy, LLLT) on käyttöindikaatiot mm. osteoartriitin ja paikallisen kivun hoidossa sen tulehdusta ja kipua vähentävien vaikutuksien vuoksi. Sähköstimulaatiolla voidaan myös hoitaa kipua ja ehkäistä kipeän raajan käyttämättömyydestä johtuvaa lihaskatoa.
Yleisesti niveltulehduksesta kärsivälle hevoselle suositellaan paikallista kylmähoitoa liikunnan jälkeen tulehduksen hillitsemiseksi. Nykyään kuitenkin humaanipuolella kehotetaan varovaisuuteen kylmähoidon kanssa, sillä etenkin pitkittyneessä käytössä se saattaa jopa haitata kehon omia paranemisprosesseja. Lämpöhoidolla on verenkiertoa vilkastuttava vaikutus, joka voi vähentää turvotusta. Lämpöhoito lisää nivelten ja jänteiden liikkuvuutta, mutta sitä on syytä käyttää vasta, kun akuutti tulehdus on hoidettu pois.
Normaalia nivelliikkuvuutta tukemaan ja pehmytkudosten lyhentymistä ehkäisemään voidaan käyttää kevyitä nivelmobilisaatiotekniikoita. Ne saattavat lisäksi vähentää nivelen turvotusta ja parantaa ruston ravinnonsaantia. Varhaisessa vaiheessa nivel voi olla todella kipeä, joten käytettävien tekniikoiden tulee olla hevoselle miellyttäviä. Säännöllinen hieronta voi vähentää kivun lisäksi stressiä ja rentouttaa hevosta.
-Terapeuttinen harjoittelu
Liike on tärkeä osa kuntoutusta, joskin kuntoutuksen alkuvaiheessa täyden painonvarauksen vaativat harjoitteet saattavat olla riski vaivan uusimiselle. Vesiterapia, uiminen tai vesimatolla kävely, vähentää niveliin kohdistuvaa kuormitusta, toisaalta veden vastus tehostaa harjoittelua haastamalla hengitys- ja verenkiertoelimistöä sekä kehittämällä lihasvoimaa.
Nivelvaivaisen hevosen liikunnan tulee sisältää
- aerobista harjoittelua, sillä se vähentää kipua ja parantaa toiminnallisuutta
- lihaskuntoharjoitteita, jotta lihakset tukevat kipeää niveltä sekä
- motorisia harjoitteita, sillä nivelen turvotus häiritsee asentotuntoa.
Erilaiset maapuomi- ja kavalettiharjoitukset maasta käsin tai ratsastettuna ovat vaativaa motorista harjoittelua ja parantavat tahtia sekä raajojen välistä koordinaatiota. Lisäksi ravipuomit ovat tehokkaita lisäämään liikelaajuutta kaikissa raajojen nivelissä.
Mikäli hevosen niveltulehdus on väärästä liikemallista lähtöisin, tulee se uusimaan, jos liikemallia ei muuteta. Koko hevosen biomekaniikan arviointi onkin kuntoutuksessa erittäin tärkeää riippumatta patologian tarkasta sijainnista. Kuntoutus aloitetaan harjoituttamalla hevosta symmetriseksi ja suoraksi. Kun hevonen ensin liikkuu tasapainoisesti kaikilla raajoillaan, voidaan alkaa vahvistamaan hevosen kehon kannatusta, ja viimeisenä sivulle taivutuksia.
Pohdinta
Itseäni fysioterapeuttina hevosten niveltulehduksissa kiinnostaa erityisesti se, miksi juuri eturaajan ja nimenomaan alanivelten tulehdukset ovat etenkin ratsuilla niin yleisiä. Tähän kysymykseen löytyy selittäviä tekijöitä biomekaniikasta, mutta mahdollisesti myös hevosten käyttöympäristöstä ja jopa lajikulttuurista. Onko meillä ratsuihmisillä tapana tehdä liian kovaa iskutusta vaativaa harjoittelua liian huonon koordinaation ja lihaskunnon omaavilla hevosilla, ehkä vielä liian kovilla pohjilla?
Toinen kiinnostava näkökulma on toispuoleiset niveltulehdukset. Teoriassa symmetrisesti liikkuvan hevosen pitäisi kuormittaa saman verran molempien raajojen niveliä, joten miksi vain toinen rasittuu ja tulehtuu? Todellisuudessa täydellinen symmetria on toki pelkkää teoriaa, lisäksi nivelten kuormitukseen vaikuttaa myös hevosen rakenne, joka voi olla hyvinkin epäsymmetrinen.
Kuntoutuksessa ja vaivojen ennaltaehkäisyssä minua kiinnostaa kuitenkin Schilsin (2017) esiin nostamat väärät liikemallit, ja ratsastuksen sekä ratsastajan vaikutus niihin. Jos ratsastaja on vino, ratsastaa hevosen vinoksi tai muilla toimillaan tahattomasti estää hevosta liikkumasta optimaalisesti, jatkaa hevonen niveltulehduksesta kuntouduttuaan epäoptimaalista treeniä ja kipeytyy kohta uudelleen. Mielestäni kaiken kuntoutuksen kulmakivenä tulisikin olla pyrkimys muuttaa hevosen liikemalli pysyvästi sellaiseksi, että se normaalissa arkielämässä tukee omaa hyvinvointiaan, eikä vahingoita sitä.
Teksti on muokattu työstä, jonka olen kirjoittanut Satakunnan Ammattikorkeakouluun osana eläinten fysioterapian erikoistumisopintoja vuonna 2021.
LÄHTEET
Anttila, Veli-Jukka (2021) Niveltulehdus (artriitti). Lääkärikirja Duodecim.
Arosalo, Bela (2009). Urheiluhevosen nivelen sisäinen lääkitys -tehokas tapa hoitaa rasitusperäisiä tulehduksia. Pro Hevonen 3: 6-9. Pronto Group International Oy.
Carson, Deidre M. & Ricketts, Sidney W. (2010) Arthritis in Horses. VCA Animal Hospital. Haettu 18.11.2021 osoitteesta <https://vcahospitals.com/know-your-pet/arthritis-in-horses>
Clayton, Hilary M. (2014). Rehabilitation for Horses. Proceedings of the American Association of Equine Practitioners Focus Meeting on the Sport Horse Louisville, KY, USA. 20.-22.7.
Hyyppä, Seppo (2011). Nivelvaivat. Tallimestarin erikoisammattitutkinnon luentomateriaalit 21.9. Ypäjän Hevosopisto. Ypäjä.
Häyrinen, Lotta (2021). Ontumatutkimus. Eläinten fysioterapian täydennyskoulutuksen luentomateriaalit 29.10. Satakunnan Ammattikorkeakoulu.
Niemelä, Tytti (2014). Kukonheltoista kortisoniin ja kantasoluihin eli nivelensisäiset injektiohoidot. Hippos 4: 64–65. Suomen Ratsastajainliitto ry.
Paulekas, Rebecca & Haussler, Kevin (2009). Principles and Practice of Therapeutic Exercise for Horses. Journal of Equine Veterinary Science 12: 870–893
Pettersson, Harry & Green, Bernt (2004) Terve ja sairas hevonen. Otava. Seitsemäs painos.
Schils, SJ (2017). The Development of Training Programs to Reduce Injury and of Specific Rehabilitation Protocols when Injury Occurs. 13th Annual Promoting Excellence Symposium, Florida. Proceedings of the Association of Equine Practitioners.
Whitton, Chris (2016). Equine lameness. Teoksessa McGowan, Catherine & Goff, Lesley (toim.) Animal Physiotherapy: Assessment, Treatment and Rehabilitation of Animals. Toinen painos. Wiley Blackwell.
