Hevosen jännevamman kuntoutus

Kun hevonen saa jännevamman, se herättää helposti pelkoa, kysymyksiä ja jopa syyllisyyttä. Mitä nyt tehdään? Paraneeko tämä? Miten pitkä sairasloma tästä tulee?

Vamman vakavuudesta riippuen edessä saattaa olla jopa useiden kuukausien sairasloma. Hyvä uutinen on kuitenkin se, ettei sairasloman aikana tarvitse vain odotella ja toivoa ihmettä, vaan määrätietoisella kuntoutuksella pääset itse vaikuttamaan lopputulokseen. 

Kuntoutuksessa fysioterapialla on keskeinen rooli, ja tässä artikkelissa käymmekin läpi hevosen jännevammaa ja sen kuntoutusta fysioterapeutin näkökulmasta.

Hevosen jännevamma – miksi se vaatii huolellista kuntoutusta?

Jänne on vahvaa sidekudosta oleva lihaksen jatke, joka kiinnittää lihaksen luuhun. Jänteen avulla lihas liikuttaa luita ja näin synnyttää liikettä. Kun puhutaan hevosten jännevammoista, kyseessä on useimmiten etupolven (tai takajalassa kintereen alapuolella kulkevat) syvä- tai pinnallinen koukistajajänne tai hankoside.

Pinnallinen koukistajajänne on etupolvea, vuohis- ja kehäniveltä koukistavien lihasten kiinnitysjänne. Syväkoukistaja koukistaa lisäksi kavioniveltä. Hankositeellä ei ole tahdonalaista lihasosaa, vaan se on jänteinen siderakenne, joka tukee vuohista ja estää sen yliojennuksen.

Useimmiten jännevamma syntyy ylirasituksen seurauksena – pitkään jatkunut rasitus on heikentänyt jänteen kudosrakennetta, joka lopulta katkeilee ja syntyy akuutti oire.

Nykyään liukastumisten tai kompastumisten seurauksena syntyneet jännevammat useimmiten katsotaan myös rasitusperäisiksi, sillä terve jänne kestää hämmästyttävän paljon erilaista kuormitusta katkeamatta – mikäli hevonen saa jännevamman astuessaan vaikkapa kuoppaan, on jänne todennäköisesti jo valmiiksi heikentynyt. Puhtaasti traumaperäinen jännevamma syntyy esimerkiksi potkun, iskun tai jänteeseen saakka ulottuvan haavan seurauksena.

Kun jännekudoksen vaurio paranee, siihen syntyy arpikudosta. Arpikudos on alkuperäistä jännekudosta jäykempää, ja siksi arpikudos altistaa vamman uusiutumiselle. Jännevamma uusiutuu tyypillisesti vanhan vamman vierestä – kun jäykkä arpikudos ei jousta, sen vieressä oleva jännekudos joutuu joustamaan liikaa ja repeytyy.

Jännevamman kuntoutuksen kaksi peruspilaria:

1. rasituksen vähentäminen – hevosen kehon tasapainoa tulee muuttaa niin, ettei se ylirasita vammautunutta jännettä
2. syntyvän arpikudoksen muokkaaminen mahdollisimman joustavaksi

Akuutti vaihe – lepo ja kivunlievitys

Heti vamman jälkeen tärkeintä on lepo ja kivunhallinta. Eläinlääkäri määrittelee ultraäänikuvantamisella vamman asteen ja antaa sen perusteella hoito-ohjeet. Akuutissa vaiheessa tämä tarkoittaa useimmiten:

• Lepoa ja liikkumisen rajoittamista
  • vamman vakavuudesta riippuen hevonen saattaa joutua olemaan karsinassa tai karsinan kokoisessa sairastarhassa
• Tukisidettä – puristus auttaa vähentämään turvotusta ja kudoksen sisäistä verenvuotoa
  • tukisiteen kanssa on syytä noudattaa tarkasti eläinlääkärin ohjeita, ettei sitominen rajoita verenkiertoa liikaa
• Kylmähoitoa ja (tulehdus)kipulääkkeitä
  • kylmähoito lievittää kipua ja saattaa vähentää turvotusta, mutta ihmispuolen tutkimuksissa sen käytön hyödyistä ei ole todettu riittävästi näyttöä. Pitkittyneessä käytössä kylmähoito saattaa jopa häiritä paranemista.
  • Tulehduskipulääkkeet hillitsevät vaurioituneessa kudoksessa olevaa tulehdusta. Ihmisillä akuutin vamman kipulääkkeeksi suositellaan usein parasetamolia, joka ei vaikuta tulehdusprosessiin samalla tavoin.

Akuutin vaiheen tulehdusreaktiolla on myös hyödyllisiä vaikutuksia kudoksen paranemiseen – se puhdistaa vaurioituneita soluja vamma-alueelta. Siksi tulehdusprosessiin vaikuttavia hoitomenetelmiä on syytä käyttää harkiten.

Tässä vaiheessa fysioterapeutti ei vielä lähde liikuttamaan hevosta, mutta voi auttaa arvioimaan hevosen yleisvointia, kompensaatiokäyttäytymistä ja ohjata kevyitä, staattisia harjoitteita kompensaatioiden vähentämiseksi sekä suunnitella kuntoutuksen etenemistä yhdessä eläinlääkärin kanssa.

Fysioterapia alusta saakka mukana

Älä tee tätä yleistä virhettä:

“Katsotaan niitä jumppia sitten, kun päästään taas vähän selkään”

Fysioterapiaa ei kannata aloittaa “sitten kun” vaan heti – viimeistään siinä vaiheessa, kun eläinlääkäri antaa kävelytysluvan. Miksi? Koska silloin päästään ennaltaehkäisemään vamman aiheuttamia kompensaatiomalleja sekä analysoimaan ja purkamaan vammaan mahdollisesti johtaneita liikemalleja. “Sitten kun” hevosella saa taas ratsastaa, pohja tasapainoiselle ja terveyttä tukevalle liikkeelle on jo tehty.

Fysioterapeutin rooli:

• Arvioi liikelaajuuksia, lihastasapainoa ja kehon hallintaa
• Huomioi kehon muut kompensaatiot (esim. vastakkaisen ja/tai ristikkäisen jalan kuormitus)
• Laatii yksilöllisen harjoitusohjelman
• Huomioi myös hevosen psykososiaalisen hyvinvoinnin kuntoutuksen aikana, etenkin jos luvassa on useamman kuukauden sairasloma
• Seuraa muutoksia säännöllisesti ja säätää suunnitelmaa

Tavoitteena ei ole vain parantaa vamma, vaan ehkäistä uusia vammoja ja palauttaa hevosen koko kehon tasapaino.

Kuntoutuksen eteneminen

Eläinlääkäri antaa ohjeet kävelytyksen määrään ja sen asteittaiseen nostamiseen. Kävelytyksen tarkoituksena on kuormittaa jännettä hallitusti ja varovasti – kuormitus stimuloi verenkiertoa, edistää paranemista ja muokkaa syntyvää arpikudosta joustavammaksi. Eläinlääkäri seuraa ultraäänitutkimuksilla jänteen vastetta kuormitukseen, ja säätää tarvittaessa ohjetta sen mukaan.

Isometrisistä eteenpäin

Alkuvaiheen hallittuun jänteen kuormitukseen kuuluu olennaisesti myös niin sanotut isometriset eli ilman liikettä tehtävät harjoitteet. Hevosilla niitä ovat erilaiset painonsiirtoharjoitukset. Painonsiirroilla ja muilla kehonhallinnan harjoituksilla päästään jo varhaisessa kuntoutusvaiheessa pureutumaan hevosen kehon tasapainon haasteisiin. 

Kuntoutuksen mittaan paikoillaan tehtyjä harjoitteita aletaan siirtämään liikkeeseen ja varmistetaan, että hevonen liikkuu tasapainoisesti ilman kompensaatiomalleja. Fysioterapeutti suunnittelee liiketerapian etenemisen hevosen yksilöllisen toipumisen ja eläinlääkäriltä saadun liikutusohjeistuksen mukaan.

Lihashuolto tukee aktiivista jännevamman kuntoutusta

Myös lihashuollolla on tärkeä rooli koko kuntoutuksen läpi. Vaikka hevosta rohkaistaan aktiivisilla harjoitteilla käyttämään kehoaan mahdollisimman tasapainoisesti, on selvää, että se varoo enemmän tai vähemmän kipeän jalan käyttöä – tästä seuraa liikerajoitteita ja lihasjännityksiä, joita voidaan lempeillä mobilisaatioilla ja lihasten käsittelyllä hoitaa.

Fysikaaliset hoidot – eläinlääkärin suosituksesta

Fysikaaliset laitehoidot, kuten terapeuttinen laser, voivat olla hyödyksi jännevamman paranemisessa. Laitteiden käytöstä keskustele eläinlääkärisi kanssa.

Paluu ratsastukseen – ei vielä fysioterapian loppu

Kun eläinlääkäriltä saadaan lupa palata asteittain ratsastukseen, suurin työ on jo tehty. Liiketerapian avulla hevoselle on luotu pohja tasapainoisemmalle kehon käytölle, mikä ennaltaehkäisee vamman uusiutumista. Ratsastukseen paluussakin kannattaa vielä hyödyntää fysioterapeutin seurantakäyntejä, jotta mahdollisesti ilmenevät haasteet saadaan mahdollisimman pian kiinni.

Kysy rohkeasti apua

Saatat miettiä: “Onko tämä vielä fysioterapian paikka?” tai “Pitäisikö nyt ottaa joku katsomaan tilannetta?”

Vastaus on: kyllä.

Jos hevonen on saanut jännevamman, fysioterapeutin arvio kannattaa ottaa mukaan heti – vaikka liikutus ei olisi vielä alkanut. Ammattilainen näkee, kuulee ja tuntee asioita, joita omistajana ei välttämättä huomaa. Ota rohkeasti yhteyttä, autan mielelläni.