Hevosen kissing spine – oireet, diagnoosi ja hoito
Kissing spine (overriding dorsal spinous processes, ORSP) tarkoittaa tilannetta, jossa hevosen selän okahaarakkeiden väli kapenee (alle ~4 mm) ja ne voivat koskettaa toisiaan tai mennä päällekkäin.
Muutokset esiintyvät useimmiten rintarangan takaosassa (erityisesti T13–T18), mutta voivat ulottua myös lannerankaan.
Kissing spine ei ole pelkkä röntgenlöydös
Tutkimuksissa on havaittu, ettei kissing spine -löydös automaattisesti tarkoita kipua.
Luuston muutoksia voi esiintyä suurella osalla hevosista – joissain tutkimuksissa jopa 90%:lla – ilman oireita. Kuvantamislöydösten ja kliinisten oireiden välillä ei ole löydetty selkeää yhteyttä.
Tämä tekee kissing spinen diagnosoinnista haastavaa ja korostaa kliinisen tutkimisen merkitystä.
Kissing spinen oireet
Kissing spineen liitetyt oireet ovat usein epämääräisiä ja moninaisia. Tyypillisiä oireita voivat olla esimerkiksi:
- vastustelu satuloitaessa tai harjatessa
- haluttomuus liikkua tai työskennellä
- selän jäykkyys erityisesti ratsastaessa
- heikentynyt takaosan käyttö tai hyppytekniikka
- suorituskyvyn lasku
Ongelma on, että nämä oireet eivät ole spesifisti kissing spinen oireita, vaan voivat liittyä moniin muihinkin kiputiloihin.
Kissing spine – mistä se johtuu?
Kissing spinen taustaa ei tunneta tarkasti, mutta siihen liittyy todennäköisesti useita tekijöitä:
- mekaaninen kuormitus ja toistuva rasitus
- rakenne (esim. lyhyt selkä)
- rotu (täysiverisillä ja quartereilla isompi riski)
- mahdollinen geneettinen alttius
- satulan ja ratsastuksen vaikutukset
Lisäksi osa tutkimuksista viittaa siihen, että muutokset voivat alkaa jo nuorella iällä – eli kyse ei välttämättä ole pelkästään harjoittelun aiheuttamasta ongelmasta.
Diagnoosissa kokonaisuus ratkaisee
Kissing spinen diagnostiikka perustuu aina useiden asioiden yhdistämiseen:
- kliininen tutkimus (palpaatio, kivun ja käytöksen arviointi)
- liikkeen arviointi (myös ratsain jos turvallista)
- kuvantaminen (röntgen, ultraääni, skintigrafia)
Kuvantaminen yksin ei riitä diagnoosiin, vaan se on aina yhdistettävä kliinisen tutkimuksen havaintoihin.
Palpaatio
Käsin tutkittaessa käydään läpi okahaarakkeiden päät sekä selän alueen lihakset ja pehmytkudokset. Rinta- ja lannerangan liikkuvuutta tutkitaan passiivisilla liiketestauksilla. Lisäksi arvioidaan selän rakennetta sekä lihasten kehittyneisyyttä.
Palpaation ja passiivisten liiketestausten suorittaminen vaihtelee paljon tekijöiden välillä, ja niihin vaikuttaa paljon tekijän oma kokemus ja tavat. Niitä pidetään kuitenkin luotettavimpina tapoina arvioida hevosen selkäkipua.
Liikkeen arviointi
Hevosen liikkumista tulisi arvioida erilaisissa tilanteissa, kuten:
- käynti kahdeksikolla
- ravi suoralla linjalla
- juoksutus ravissa ympyrällä molempiin suuntiin (kovalla ja pehmeällä alustalla)
Liikkumisesta arvioidaan hevosen kykyä ojentaa ja koukistaa sekä sivutaivuttaa rinta- ja lannerankaansa.
Tuoreimmissa tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että ammattilaisten (eläinlääkärit ja fysioterapeutit) havainnot ovat usein keskenään ristiriitaisia – ja voivat erota myös objektiivisista mittauksista.
Tämän vuoksi hevosen liikkumisen arviointiin tarvitaan enenevissä määrin objektiivisia, mittalaitteisiin perustuvia menetelmiä.
Kuvantaminen
Kuvantaminen, erityisesti röntgen ja skintigrafia, on tärkeä osa kissing spinen diagnostiikkaa. Kuvien tulkinta suhteessa kliinisen tutkimisen löydöksiin on kuitenkin oleellista, jotta vältetään ylitulkinnat ja virheelliset diagnoosit.
Kissing spinen hoito: mitä vaihtoehtoja on?
Kissing spinen hoidossa käytetään yleensä useita eri lähestymistapoja samanaikaisesti.
1. Lääkehoito
- tulehduskipulääkkeet
- paikalliset injektiot
- muut kivunhallintakeinot
Lääkkeellinen hoito on usein ensisijainen vaihe. Paikallisesti tulehdusta ja kipua helpottamaan alueelle voidaan pistää kortikosteroideja (kortisonia). Luukipua lievittämään voidaan käyttää bifosfonaatteja (Osphos ja Tildren). Lihaskipua hoitamaan voidaan tehdä mesoterapiaa.
Paikallishoidot voivat helpottaa oireita tehokkaasti, mutta vaikutus ei aina ole pitkäaikainen. Myös tulehduskipulääkkeillä on usein sama haaste: kipu voi palata.
Fysioterapian puolella kivunhallintaan voidaan käyttää esimerkiksi laserhoitoa, TENS-hoitoa sekä akupunktiota, joista voi olla monille hevosille merkittävää apua.
2. Kirurginen hoito
Kirurgisessa hoidossa pyritään lisäämään okahaarakkeiden väliä:
- poistamalla luuta okahaarakkeesta (osteotomia/ostektomia)
- katkaisemalla okahaarakkeiden välinen ligamentti (ISLD)
Leikkaushoito tulee kyseeseen silloin, jos hevosta ei saada muilla keinoin kivuttomaksi. Se on lääkkeellistä hoitoa kalliimpi ja vaatii aina huolellisen kuntoutuksen.
3. Kuntoutus ja fysioterapia
- lihasten vahvistaminen
- selän stabiliteetin parantaminen
- hallittu, asteittain etenevä liikunta
- lääkkeetön kivunhoito (esim. TENS)
Kissing spinen hoito on lähes aina monimuotoista – kuntoutus kuuluukin olennaisesti kissing spinen hoitoon sekä lääke- että leikkaushoidon yhteydessä.
Tutkimuksella on myös osoitettu, että selän asentoa muuttamalla saadaan avarrettua okahaarakkeiden välistä tilaa.
Fysioterapian rooli kissing spinen hoidossa
Kissing spine ja siihen liittyvä selkäkipu heikentävät selän lihastoimintaa ja stabiliteettia.
Hevosen selän tehtävä on välittää takaosasta voimaa koko kehon läpi, joten vahva ja toimiva selkä on keskeinen osa koko hevosen liikkumista.
Ihmispuolen tutkimuksessa on osoitettu, että alaselkäkivusta kärsivillä selän syvät tukilihakset, kuten multifidukset, voivat heikentyä: lihas pienenee (atrofioituu) ja sen tilalle kertyy rasvakudosta.
Muutosten ajatellaan liittyvän kierteeseen, jossa kipu vähentää lihasten käyttöä ja heikentää selän stabiliteettia – mikä voi puolestaan ylläpitää kipua.
Vaikka tutkimus on tehty ihmisillä, sama perusajatus on tärkeä myös hevosen kohdalla: kipu muuttaa lihasten toimintaa – ja siksi pelkkä kivun hoito ei riitä, vaan myös liike ja lihasten toiminta täytyy palauttaa.
Siksi kuntoutuksen keskeinen tavoite on:
- palauttaa selän normaali toiminta ja liike
- vahvistaa lihastukea
- parantaa kuormituksen sietoa
Kuntoutuksessa tärkeintä on edetä kivun sallimissa rajoissa: liikkeen tulee olla niin pientä, että hevonen pystyy tekemään sen ilman kipua. Kivulias harjoittelu voi lisätä liikkeen välttämistä ja hidastaa kuntoutumista.
Mitään yhtä, kaikille sopivaa jumppaohjelmaa kissing spinen hoitoon ei tutkimusnäytön perusteella ole olemassa. Kuntoutus tulee aina suunnitella yksilöllisesti ja .edetä asteittain hevosen ehdoilla.
Tarvitsetko apua hevosen selän kuntoutukseen? Ota rohkeasti yhteyttä!
