Hyvä hevoshieroja edistää hevosen hyvinvointia
Tässä tekstissä kerron kaksi erittäin merkittävää hevoshieronnan hyötyä, pohdin hevoshierojan käyttämiä eri tekniikoita ja niiden vaikutusmekanismeja sekä mietin lopussa, miten fysioterapia istuu hieronnan kanssa yhteen.
Ensiksi, mielestäni on tärkeää korostaa, että hevoshieroja ei ole suojattu ammattinimike. Ammattitutkinnon suorittanut hevoshieroja (hevostenvalmentajan ammattitutkinto, tutkinnon osan hevoshierojana toimiminen ammattitaitovaatimukset >> ) on opiskellut kattavasti hevosen anatomiaa ja fysiologiaa sekä klassisen hieronnan tekniikoita ja osoittanut osaamisensa näyttötilaisuudessa. Myös muissa koulutuksissa tai itseoppineena hevoshieroja saattaa olla erittäin taitava, mutta ainoastaan opetushallituksen alaisen ammattitutkinnon suorittaneesta voit olla täysin varma, että hänen saamansa koulutus on tieteellisesti paikkansa pitävää ja ajantasaista.
Hevoshierojan ammattitutkinnossa opiskellaan klassista hierontaa, jonka otteita ovat sivelyt, hankaus, pusertelu, ravistelu, täristys ja taputtelut. Osa hierojista opiskelee lisäksi tutkinnon ulkopuolella erilaisten kouluttajien järjestämillä kursseilla muita tekniikoita. Viime vuosina suureen suosioon on noussut erilaiset faskia- eli lihaskalvotekniikat. Olitpa sitten valitsemassa hevosellesi hierojaa tai itse menossa jollekin tällaiselle kurssille, suosittelen lämpimästi tarkistamaan kurssin järjestäjän tai vetäjän oman koulutustaustan ja pätevyyden opettaa kyseistä tekniikkaa. Valitettavasti kentällä on tarjolla paljon kursseja ja jopa tekaistuihin tutkintoihin tähtääviä koulutuksia, joiden sisältö ei välttämättä kestä tarkempaa faktantarkistusta.
Olipa käytettävä tekniikka sitten mikä hyvänsä, klassinen hieronta, jokin faskiatekniikka, triggerpistekäsittely tai ihan mikä muu tahansa, tärkeää on ymmärtää, ettei millään käytettävällä tekniikalla voi mekaanisesti muokata kudosta. Millään manuaalisella käsittelyllä ei voi venyttää lihaskalvoja tai irrottaa lihasta pehmeäksi. Kaikkien manuaalisten tekniikoiden vaikutusmekanismi nykytiedon valossa perustuu hermoston kautta tapahtuvaan rentoutumiseen. Yksinkertaistettuna, hieronnan tuntemus iholla saa aivot lähettämään rentoutumiskäskyn kohdekudokseen, minkä seurauksena kudos “pehmenee”.
Tästä rentoutumisesta seuraa kaksi tärkeää hyötyä
- Lihasjännitykset ja kireydet helpottavat. Tämän seurauksena jäykkyys vähenee ja nivelten liikelaajuus paranee
- Kipu vähenee, eikä ainostaan kyseisessä kudoksessa, vaan hieronnan seurauksena vapautuneet hyvänolon hormonit vaikuttavat koko kehossa. Näin ollen hevoshieroja voi helpottaa esimerkiksi hammaskivusta tai jännevammasta kärsivän hevosen oloa, vaikkei varsinaista kivun aiheuttajaa voikaan hieroa
Hieronnan hyödyt ovat merkittäviä, mutta valitettavasti erittäin lyhytkestoisia: jopa vain tunteja, parhaimmillaankin päiviä. Paras hyöty ja myös vahvin tieteellinen näyttö hieronnan hyödyistä saadaan, kun hevoshieronta yhdistetään kuntoutukseen. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa sitä, että kuntoutuksen ammattilainen eli fysioterapeutti antaa jumppa- ja/tai liikutusohjeet hieronnan jälkeisille päiville, siihen aikaikkunaan, kun hyödyt ovat parhaimmillaan, jotta ne saataisiin jatkumaan hieman pidempään. Aktiivinen harjoittelu opettaa vähitellen uusia lihas- ja lihaskudossoluja muodostumaan pidemmiksi ja elastisemmiksi, jolloin päästään hoitamaan varsinaista jumiin menemisen syytä, eikä vain hieromaan seurausta.
Kirjoittajasta;
Olen suorittanut hevosten valmentajan ammattitutkinnon hevoshierojan osaamisalan 2013 ja työskennellyt hevoshierojana vuoteen 2020, jolloin valmistuin fysioterapeutiksi. Olen suorittanut useita fysioterapeuteille tarkoitettuja, manuaalisten tekniikoiden lisäkoulutuksia. Lisää osaamisestani voi lukea täältä >>
