Ratsastajilla haasteita vasemman alaraajan hallinnassa

Teimme opinnäytetyönä selvitystä vasemman polven kivusta kärsivien ratsastajien alaraajan liikekontrollista (kirjoitus aiheesta luettavissa täällä), jonka pohjalta toteutimme yhteistyössä Pystyvän Kehon Essi Grönlundin kanssa polvikivuttomille ratsastajille maksuttoman liikekontrollin testi-illan Espoossa, Cypis-tallilla. Testi-illan tulokset paljastavat, että ratsastajilla on haasteita vasemman alaraajan hallinnassa.

Testeihin osallistui 11 ratsastajaa, joiden keski-ikä oli 45 vuotta ja ratsastusvuosia oli kertynyt keskimäärin 28 vuotta. Viikottaisia ratsastustunteja kertyi keskimäärin 4,8. Useimpien osallistujien päälaji ratsastuksessa oli kouluratsastus. Ennen varsinaisia testisuorituksia kysyimme ratsastajilta muutaman kysymyksen selkään noususta. Yhtä lukuunottamatta kaikki ilmoittivat nousevansa selkään jakkaralta, lisäksi kaikki ilmoittivat nousevansa ratsaille vasemmalta puolelta. Osallistujilta ei kerätty mitään tunnistetietoja ja he antoivat luvan julkaista testituloksia. Testitulokset eivät ole yhdistettävissä testi-iltaan osallistuneisiin ratsastajiin.

Itse testiliikkeet olivat alaraajan liikekontrollin testejä, mm. pieni kyykky, yhden jalan pieni kyykky, askel portaalle. Testiliikkeet olivat Zürichin korkeakoulussa toimivan professorin, Hannu Luomajoen kehittämät alaraajan liikekontrollin testit. Testit pisteytettiin ennalta määritetyllä tavalla. Puhtaasta, itsenäisesti suoritetusta liikkeestä sai 2 pistettä, puhtaasta ohjattuna suoritetusta liikkeestä 1 piste ja mikäli testattava ei ohjauksesta huolimatta hallinnut alaraajansa liikettä, sai hän 0 pistettä. Testit lopetettiin, kun testattava ei enää selviytynyt liikkeestä puhtaasti. Testien maksimipistemäärä oli 34 pistettä.

Testipatteristo on jaettu kahteen tasoon, “best of basics” ja “best of advanced”. “Best of basics” testaa alaraajan liikkeen hallinnan perustasoa, jonka jokaisen tulisi selvittää. Näissä testeissä tuli saada vähintään 1 piste jokaisesta liikesuorituksesta, jotta pääsi jatkamaan seuraavaan testiliikkeeseen. Mikäli osallistuja pystyi suorittamaan perustason testit puhtaasti ilman ohjausta, pistemäärä oli niiden jälkeen 20. Jos osallistuja olisi tarvinnut kaikkiin perustason testeihin ohjausta, olisi pistemäärä ollut 10. Päästäkseen “best of advanced” -tasolle, oli testattavan selviydyttävä puhtaasti kaikista perustason testeistä itsenäisesti tai ohjattuna, vain testi-iltaan osallistunutta kaksi ratsastajaa pystyi siihen. “Best of advanced” -tason testiliikkeet vastaavat urheilijalta tai fyysisessä ammatissa toimivalta henkilöltä vaadittua liikekontrollin tasoa.

Testiliikkeistä saatiin keskimäärin 21 % maksimipisteistä. Pistemäärä oli kohtalaisen alhainen, etenkin suhteutettuna siihen, että vain kaksi henkilöä selvitti perustason. Muilla osallistujilla voidaan ajatella olevan selvä alaraajan liikekontrollin häiriö, sillä heidän keskimääräinen pistemääränsä oli vain 12 % maksimipisteistä.

Jokaisella osallistujalla oli haasteita vasemman alaraajaan liikekontrollissa. Molemmissa alaraajoissa liikekontrollin häiriötä oli 45 % osallistujista, joista vain yhdellä haasteet olivat suuremmat oikeassa alaraajassa.

Jokaisen henkilön tulisi liikunnallisesta taustastaan riippumatta selvittää “Best of basics” -perustason alaraajan liikekontrollin testit ongelmitta, meidän testeissä ainoastaan kaksi henkilöä siihen pystyi. Lisäksi ratsastajan tulisi muiden urheilijoiden tavoin myös “Best of advanced” -tason testit; tähän ei meidän testattavistamme kukaan kyennyt. Yhteenvetona voidaankin sanoa, että näiden testien perusteella näyttää siltä, että ratsastajilla on alaraajojen liikekontrollissa merkittäviä haasteita. Lisäksi haasteet keskittyvät nimenomaisesti vasempaan alaraajaan, sillä vain yhdellä testihenkilöllä haasteet olivat oikeavoittoisia.

Kaikki testihenkilöt kertoivat nousevansa hevosen selkään aina vasemmalta puolelta, pääsääntöisesti kaikki kertoivat myös käyttävänsä selkäännousuun jakkaraa. Katso täältä miksi jakkaralta selkäännousu kuormittaa polvea enemmän kuin suoraan maasta ponnistaminen. Selkäännousu on ainoa ratsastajan suorittama selkeästi toispuoleinen liike, joka ratsastussuorituksessa vaaditaan. Opinnäytetyömme osallistujat kärsivät polvikivusta ja heillä oli selkeitä alaraajojen liikekontrollin häiriöitä. Näissä testeissä osallistujilla ei ollut polvet kipeät, mutta heillä oli siitä huolimatta selkeitä haasteita liikekontrollissa. Taustalla voi tietenkin olla muita vanhoja vaivoja tai onnettomuuksia, jotka eivät enää akuutisti vaivaa, mutta voivat silti jättää jälkensä liikekontrolliin. Selvää kuitenkin on, että ratsastajilla on haasteita vasemman alaraajan hallinnassa.

Onko kuitenkaan sattumaa, että niin monella ratsastajalla haasteet painottuvat vasempaan alaraajaan? Voisiko vuosikausia vain vasemmalta puolelta tapahtuvalla selkäännousulla olla tekemistä asian kanssa?

Lähteet:

Grönlund, Essi & Tolvanen, Henna 2020. Alaraajan liikekontrollin häiriöiden esiintyvyys ja harjoittaminen polvikivusta kärsivillä ratsastajilla.

Kaukinen, P.T. & Arokoski, J.P. & Huber, E.O & Luomajoki, H.A. 2017. Intertester and intratester reliability of a movement control test battery for patients with knee osteoar-thritis and controls. Journal of Musculoskeletal Neuronal Interactions 17(3):197–208.

Luomajoki, Hannu 2018. Liikkeen ja liikekontrollin häiriöt. VK-kustannus: Lahti.