Väistöjen biomekaniikkaa – osa 1: perusteita

Väistöjen biomekaniikkaa – osa 1: perusteita

Väistöissä liikutaan sivulle

Erilaisia väistöjä kouluratsastuksessa ovat pohkeenväistö sekä taivutusväistöt sulku-, avo- ja vastataivutus. Lisäksi sivuttaisliikkeiksi voidaan lukea etu- ja takaosan käännökset sekä piruetit. Kouluratsastussääntöjen mukaan hevosen tulee pohkeenväistössä liikkua rungostaan suorana, kevyesti niskastaan asettuneena liikkeestä poispäin. Pohkeenväistössä kuten avotaivutuksessa liikkeen sisäpuolen (asetuksen / taivutuksen puoli) jalkaparit astuvat ristiin liikkeen ulkopuolen jalkaparien kanssa, kun taas vasta- ja sulkutaivutuksissa liikkeen ulkopuolen jalat astuvat sisäpuolen (taivutuksen puoli) edestä ristiin.

Kuva 1: Takaosan käännös. Kuten sulku- ja vastataivutuksessa, liikkeen ulkopuolella oleva etujalka astuu sisäpuolella olevan etujalan edestä ristiin.

Toisen jalkaparin edestä liikkuvan ristiaskeleen hevonen tekee lähennys- ja loitonnusliikkeellä. Tämä liike on hevosen raajoissa mahdollista etujalassa ainoastaan olka- ja takajalassa lonkkanivelestä. Lähennyksen ja loitonnuksen lisäksi molemmissa nivelissä tapahtuu myös kiertoa (rotaatiota), eli hevosen lähennys ja loitonnus ovat yhdistelmäliikkeitä. Koska väistöaskeleen on välttämätätöntä suuntautua myös eteenpäin, jotta jalka astuu vierekkäisen jalan edestä eikä törmää siihen, tapahtuu lähennys- ja loitonnusliikkeen kanssa yhtä aikaa myös eteenpäin vievää ojennus- ja koukistusliikettä.

Pohkeenväistössä, kuten kaikissa väistö- ja sivuttaisliikkeissä, tapahtuu usean lihasryhmän tarkasti koordinoitua yhteistyötä (näistä tarkemmin seuraavissa osissa). Liikuttaakseen kehoaan paitsi sivulle, myös eteenpäin, hevonen joutuu tekemään voimakasta lihastyötä, jolloin supistuvan lihasryhmän vastavaikuttajaparin tulee pidentyä. Eli: kun lähentäjät tekevät vahvan supistuksen, loitantajien tulee antaa periksi ja pidentyä voimakkaasti, ja toisinpäin.

Väistöjen vaikutus

Vastavaikuttajalihasryhmän pidentyminen on voimakkaampaa väistöaskelissa, kuin missään askellajin sisällä tapahtuvassa, suoralla linjalla tehdyssä työssä (esimerkiksi lisätty ravi). Tämä tarkoittaa sitä, että väistöt ovat tehokkaita harjoitteita lisäämään hevosen liikelaajuutta. Väistöillä on siis mahdollista saada lisättyihin askellajeihin lisää askelpituutta! Hyötyä tästä on myös estehevoselle, esimerkiksi hypyn alastulossa etujalasta tarvitaan massiivista pitenemistä juuri niistä lihaksista, joihin väistöillä voidaan vaikuttaa.

Useamman lihasryhmän yhteistyötä vaativat väistöt kehittävät hevosen kehon hallintaa ja tasapainoa. Paremmalla kehon hallinnalla ja tasapainolla on myös loukkaantumisriskiä pienentävä vaikutus! Tasapainoharjoituksina väistöt ovat erityisen tehokkaita siksi,  että sivusuunnassa eteneminen ei ole hevoselle luontaista. Ilman ihmisen vaikutusta vapaana ollessaan, hevonen käyttää sivuttaisliikettä lähinnä loikan omaisesti, jos se haluaa väistää jotakin pelottavaa tai epäilyttävää. Väistöjen harjoitteleminen kehittääkin hevosen tasapainoa ja kykyä hahmottaa kehonsa liikkeitä tavalla, jota se ei muuten tulisi tehneeksi.

Entäpä haitat sitten? Kyllä niitäkin on, mutta aika vähän, verrattuna hyötyihin. Haitaksi voi muodostua se, että lähennys-loitonnus-rotaatio -yhdistelmäliike on mahdollista ainoastaan hevosen kehon ylimmistä (eturaajassa olka- ja takaraajassa lonkkanivel) nivelistä, alanivelet sallivat ainoastaan eteen ja taakse suuntautuvaa ojennus- ja koukistusliikettä. Tästä seuraa hevosen alaniveliin ja nivelsiteisiin kohdistuva, sivusuunnassa epäsymmetrinen kuormitus. Selkeimmin tämä on nähtävissä väistöä johtavassa etujalassa.

Kavio tulee maahan sisäreuna edellä, jolloin nivelen sisäreunalle kohdistuu ulkoreunaa kovempi paine, vastaavasti ulkopuolen nivelsiteet joutuvat suuremmalle venytykselle. Kavion ponnistaessa irti maasta nivelpinnoilla paine on kovempi ulkoreunalla (kuvassa punaiset nuolet) ja nivelsiteet venyttyvät (siniset nuolet) enemmän sisäpuolella.

Kuva 2: Kuormituksen jakautuminen väistöaskeleen aikana

Tämä epätasainen kuormitus tulisi huomioida nivelvaivaisten hevosten kuntoutuksessa. Joustava pohja pehmentää epätasaista kuormitusta, mutta nivelistään terveetkin hevoset tulisi valmistella huolellisesti vaativien sivuttaisliikkeiden suorittamiseen. Aloita siis verryttelemällä loivemmilla väistöillä, jotta nivelsiteet ehtivät lämmetä erilaiseen rasitukseen!

Lähteitä

Denoix, Jean-Marie, 2013: Biomechanics and physical training of the horse. CRC Press Taylor & Francis Group.
General Decarpentry, 2001 (alkup. 1949): Academic Equitation. Trafalgar Square Publishing.
Fédération Equestre Internationale 2020: Dressage rules.

Henna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *